• Antennitelevisio:

Televisiojärjestelmä, jossa signaalinvälitys tapahtuu maanpäällisen lähetysverkon välityksellä.

• Digi-tv, Digitaalinen televisio:

Televisiojärjestelmä, jossa signaalinvälitys tapahtuu digitaalisesti.

• DVB-standardi, DVB:

Kansainvälinen digitaalisen television standardi, joka määrittelee signaalin jakelutavan. Suomessa käytetään DVB-standardia. Digitaalisen television jakelustandardeja on neljää tyyppiä: DVB-T-, DVB-C-, DVB-S- ja DVB-H-standardi.

DVB-T-standardi, DVB-T, maanpäällisen jakelun standardi:

Termissä oleva T-kirjain tulee sanasta "terrestrial", joka tarkoittaa maanpäällistä.

DVB-C-standardi, DVB-C, kaapelijakelustandardi:

Termissä oleva C-kirjain tulee sanasta "cable", kaapeli.

DVB-S-standardi, DVB-S, satelliittijakelustandardi:

Termissä oleva S-kirjain tulee sanasta "satellite", satelliitti.

DVB-H-standardi, DVB-H, mobiilijakelustandardi:

DVB-standardi, joka määrittelee, miten signaali välitetään matkaviestintyyppisiin päätelaitteisiin. Termissä oleva H-kirjain tulee sanasta "handheld", kädessäpidettävä.

• Internet-televisio; Internet-tv; nettitelevisio; netti-tv:

Internet-verkossa välitettävä televisionomainen palvelu, jota katsotaan tyypillisesti tietokoneelta. Internet-televisio on eri asia kuin laajakaistatelevisio (IPTV).

• Jakelutapa, jakelutie:

Tapa, jolla signaali lähetetään vastaanottimeen.

• Kaapelitelevisio, KTV:

Televisiojärjestelmä, jossa signaalinvälitys tapahtuu kaapeliverkon välityksellä.

• Kanavanippu, multipleksi:

Taajuuskaista, jolla palveluntarjoaja lähettää ohjelmia ja palveluja sekä kuva- ja äänimateriaalia. Digitaaliset televisio- ja radio-ohjelmat ja niihin liittyvä oheistieto pakataan kanavanippuihin. Pakkaamisen avulla tietoa mahtuu taajuuskaistalle enemmän.

• Katvealue:

Näkyvyysalueen sisällä oleva alue, johon suoraan etenevät radioaallot eivät pääse riittävän voimakkaina ympäristössä olevien esteiden vuoksi. Alueella heikentynyt näkyvyys.

• Laajakaistatelevisio, laajakaista-tv, IP-televisio, IPTV:

Laajakaistaverkossa tarjottava televisiopalvelu, jota katsotaan tyypillisesti televisiosta. Lähetysten vastaanottoon tarvitaan televisioon liitettävä IPTV-vastaanotin. Laajakaistatelevisio on eri asia kuin Internet-televisio. Lyhenne IP tulee englannin kielen sanoista "Internet Protocol".

• Lähetysverkko, jakeluverkko:

Viestintäverkko, jota käytetään pääasiassa tiedon lähettämiseen tai siirtoon samanaikaisesti monelle vastaanottajalle. Televisio-ohjelmat lähetetään pääasiassa kolmella tavalla:

• maanpäällisen verkon välityksellä
• kaapeliverkon verkon välityksellä
• satelliittien välityksellä.

• Mobiilitelevisio, mobiili-TV:

Televisiojärjestelmä, jossa signaalinvälitys tapahtuu erillisen maanpäällisen verkon välityksellä matkaviestintyyppiseen päätelaitteeseen. Lähetystä voi katsoa matkapuhelimella, tai muulla soveltuvalla laitteella.

• Myötäsuuntainen kanava, myötäsuuntainen yhteys:

Vuorovaikutteisen kanavan osa, jota pitkin signaali lähetetään käyttäjän vastaanottimeen.

• Näkyvyysalue, peittoalue:

Alue, jolla digitaaliset lähetykset ovat hyväksyttävän laatuisina vastaanotettavissa, mahdollisia katvealueita lukuun ottamatta.

• Paluukanava, paluuyhteys:

Vuorovaikutteisen kanavan osa, jossa signaali kulkee käyttäjän vastaanottimesta palveluntarjoajalle. Paluukanavan avulla voi käyttää vuorovaikutteisia palveluja, kuten osallistua äänestyksiin tai kilpailuihin. Paluukanava toteutetaan esimerkiksi modeemin tai laajakaistayhteyden kautta.

• Salaamaton kanava:

Vapaasti vastaanotettava kanava, esimerkiksi YLE1, YLE2, Nelonen ja MTV3.

• Salattu kanava:

Kanava, jolla lähetettävä palvelu on salattu ja jonka käyttö edellyttää salauksenpurkukorttia. Suomessa kanavat salataan Conax-salausjärjestelmällä.

• Satelliittitelevisio:

Televisiojärjestelmä, jossa signaalinvälitys tapahtuu satelliittiantennin välityksellä.

• Taloverkko:

Kiinteistön sisäinen verkko, jonka kautta televisiopalvelut välitetään eri puolille kiinteistöä.

• Täytelähetin:

Lähetyslaitteisto, jolla parannetaan digitaalisten lähetysten laatua varsinaisen lähetysalueen katvealueilla maanpäällisessä lähetysverkossa.

• Vuorovaikutteinen kanava, interaktiivinen kanava, vuorovaikutteinen yhteys:

Kaksisuuntainen kanava, joka mahdollistaa television vuorovaikutteisten palvelujen käytön. Vuorovaikutteinen kanava koostuu myötäsuuntaisesta kanavasta ja paluukanavasta.

Digitaaliset vastaanottimet ja liitännät

• Antennin liitosjohto:

Liitosjohto, jolla vastaanotin yhdistetään antennirasiaan. Lyhenne RF tulee englannin kielen sanoista "radio frequency", radiotaajuus.

• Antennilähtöliitin:

Vastaanottimessa oleva liitin, joka kytketään antennin liitosjohdolla televisioon tai muihin lisälaitteisiin. Lyhenne RF tulee englannin kielen sanoista "radio frequency", radiotaajuus.

• Antennituloliitin, antenniliitin:

Vastaanottimessa oleva liitin, joka kytketään antennin liitosjohdolla antennirasiaan. Lyhenne RF tulee englannin kielen sanoista "radio frequency", radiotaajuus.

• Cable Ready:

Laite, jossa on tämä merkintä, toimii testatusti kaikissa Suomen kaapelitelevisioverkoissa. Laitteella voi katsella nykyisiä, normaalitarkkuuden televisiokanavia.

• Cable Ready HD:

Laitteella, jossa on tämä merkintä, voi nykyisten normaalitarkkuuden televisiokanavien lisäksi katsella myös HD- eli teräväpiirtokanavia ja maksullisia HD-tv-palveluita. Laite toimii testatusti kaikissa Suomen kaapelitelevisioverkoissa.

• Digisovitin, digiboksi:

Vastaanotin, joka muuntaa digitaalisen signaalin analogiseen televisioon tai näyttöön sopivaksi, jolloin näistä voi seurata digitaalisia lähetyksiä. Digitaalisessa vastaanotossa esimerkiksi analoginen televisio toimii näyttönä, digisovitin vastaanottimena. Digisovitin liitetään analogiseen televisioon tai näyttöön useimmiten scart-liittimen avulla. Ks. myös yhdistelmäsovitin.

DVB-T vastaanotin:

Maanpäälliseen vastaanottoon tarkoitettu vastaanotin.

DVB-C vastaanotin:

Kaapelivastaanottoon tarkoitettu vastaanotin.

DVB-S vastaanotin:

Satelliittivastaanottoon tarkoitettu vastaanotin.

• Digitaalinen ääniliitäntä:

Vastaanottimen ja jonkin muun laitteen välinen liitäntä digitaaliselle äänelle. Digitaalinen ääniliitäntä on tyypillisesti vastaanottimen ja kotiteatterin välillä.

• DVI-liitäntä, DVI, digitaalinen monitoriliitäntä:

Vastaanottimen ja näyttölaitteen välinen digitaalinen kuvaliitäntä.

• Full HD:

Markkinointitermi televisioille, jotka näyttävät teräväpiirto- eli HD-kuvaa parhaalla mahdollisella tarkkuudella.

• HD:

High Definition eli teräväpiirto. HD:llä tarkoitetaan tavallista, digitaalista televisiokuvaa huomattavasti parempaa, terävämpää kuvaa.

• HD-lähetys:

HD- eli teräväpiirtolähetyksen tarkkuus on parhaimmillaan lähes viisi kertaa suurempi kuin tavallisen digi-tv-lähetyksen. Ero näkyy televisioruudulla selvästi tarkempana kuvana ja kirkkaampina väreinä. HD-lähetyksen katsomiseen tarvitaan siihen soveltuvat laitteet.

• HD-valmius, HD ready:

Näyttölaitteen ominaisuus, jonka avulla voi katsoa teräväpiirtotelevision lähetyksiä.

• HDCP:

Liitännän ominaisuus, jolla voi estää luvattoman kopioinnin digitaalisessa muodossa. HDCP:lla voidaan suojata DVI- ja HDMI-liitäntöjen signaali näyttölaitteen ja lisälaitteen välillä.

• HDMI-liitäntä:

Vastaanottimen ja HD-näyttölaitteen välinen digitaalinen liitäntä kuvalle ja äänelle.

• Integroitu digitaalinen televisio, integroitu digitelevisio, integroitu digi-tv, integroitu televisio, integroitu tv:

Vastaanotin, joka sisältää digitaalisen virittimen ja näyttölaitteen, jolla voi seurata digitaalisia lähetyksiä. Integroidun digitaalisen television lisäksi ei tarvita erillistä digisovitinta.

• IPTV-vastaanotin:

Vastaanotin, jonka avulla laajakaistatelevisiolähetyksiä voi seurata televisioruudulla.

• Kanavahaku:

Vastaanottimen automaattinen tai manuaalinen toiminto, joka etsii verkosta löytyvät ohjelmakanavat ja palvelut.

• Kertamaksutelevisio, kertamaksu-TV, kertamaksupalvelu:

Maksutelevisio, jossa kustakin tilatusta televisio-ohjelmasta tai ohjelmakokonaisuudesta maksetaan tapahtumakohtaisesti. Riippuen operaattorista katsottavat ohjelmat voidaan tilata ja maksaa puhelimitse, tekstiviestillä tai tietokoneella.

• Kortinlukija:

Televisioon liitettävä lisälaite, johon ohjelmakortti laitetaan. Kortinlukijaa tarvitaan, jos halutaan katsoa maksu-tv-ohjelmia, eikä televisiossa ei ole sisäänrakennettua kortinlukijaa tai televisioon ei ole liitetty digiboksia.

• Kortinlukijalla varustettu vastaanotin:

Vastaanotin, jolla voi katsoa salattuja kanavia tai käyttää salattuja palveluja. Kortinlukijalla varustetulla vastaanottimella voidaan käyttää salauksenpurkukorttia, joka mahdollistaa salattujen lähetysten seuraamisen. Myös integroiduissa digitaalisissa televisioissa voi olla kortinlukija.

• Linkitys, pairing, korttilinkitys:

Maksullisia kaapeliverkon HD-lähetyksiä voi katsoa ainoastaan ohjelmakorttiin liitetyllä, Cable Ready HD -testatuilla laitteella. Uusissa markkinoille tulevissa Cable Ready HD -laitteissa on valmiiksi Cable Ready HD -tunnus. Hyväksytyt kaapeliverkon teräväpiirtolaitteet voi tarkistaa osoitteesta: http://www.testatutlaitteet.fi/.

• Linkitysnumero, sirun tunniste / Pairing ID / Chip ID:

Sarjanumeron kaltainen, laitteen yksilöllinen tunniste (11 numeroa) joka löytyy kaikista Cable Ready HD -digibokseista laitteen takaa tai pohjasta sekä myös käyttövalikosta. Tämä numero tarvitaan laitteen ja ohjelmakortin linkitykseen.

• Maksutelevisio, maksu-TV:

Palvelu, jossa televisio-ohjelmat ovat vastaanotettavissa maksua vastaan. Maksutelevision ohjelmat lähetetään salattuina, jolloin niiden vastaanottamiseen tarvitaan salauksenpurkukortti.

• MHP-vastaanotin:

Vastaanotin, jolla voi käyttää vuorovaikutteisia palveluja. MHP-vastaanotin voi olla digisovitin tai integroitu digitaalinen televisio.

• MHP-standardi, MHP, DVB-MHP:

Vastaanottimen vuorovaikutteiset palvelut mahdollistavan ohjelmointirajapinnan määrittelevä kansainvälinen standardi. Suomessa on käytössä MHP-standardi. MHP-merkintä digisovittimessa tai integroidussa digitaalisessa televisiossa tarkoittaa sitä, että laite soveltuu vuorovaikutteisten palveluiden ja joidenkin muiden lisäpalveluiden käyttöön. Ks. myös paluukanava.

• MPEG:

ISOn ja IEC:n standardi liikkuvan kuvan ja äänen pakkaamiseen ja purkamiseen. Käyttösovelluksen mukaan voidaan käyttää eri MPEG-versioita. Suomessa digitaalisessa televisiossa käytetään tällä hetkellä (vuonna 2006) MPEG 2 -versiota. MPEG-lyhenne tulee menetelmän kehittäneen asiantuntijaryhmän englanninkielisestä nimestä "Moving Picture Experts Group".

• Mobiilitelevisio:

Mukana kuljetettava vastaanotin, jolla voi liikkeellä ollessa seurata televisiolähetyksiä.

• Monikanavaääni:

Digitaalinen ääni, joka tuotetaan usean taajuuskaistan ja usean kaiuttimen kautta.

• Ohjelmaopas, EPG:

Television kuvaruudulle avattava palvelu, josta käyttäjä voi hakea ohjelmatietoja kaukosäätimen avulla. Ohjelmaopasta voi selata televisio-ohjelmien katselun ohessa ja sieltä voi hakea tietoa kaikkien ohjelmayhtiöiden tarjoamista ohjelmista noin viikon ajalta. Oppaasta löytyvät ne tiedot, jotka ohjelmayhtiöt ovat toimittaneet. Joissain vastaanottimissa ohjelmaoppaasta voi hakea tietoa myös luokitellusti aiheen mukaan, esimerkiksi vain urheiluohjelmia koskevaa tietoa. Ohjelmaoppaan toiminta perustuu ohjelmapalvelutietoon.

• Ohjelmistopäivitys:

Verkon kautta saatava tai huollossa tehtävä toiminto, jonka avulla vastaanottimeen voidaan ladata uusi ohjelmisto. Ohjelmistopäivityksellä lisätään tai muutetaan vastaanottimen ominaisuuksia. Ohjelmistopäivitys voidaan tehdä automaattisesti televisiosignaalin mukana kulkevan ohjelmapalvelutiedon avulla, jolloin laitetta ei tarvitse viedä huoltoon eikä päivitystä tarvitse tehdä itse.

• Palvelu:

Vastaanottimen kautta saatava sovellus tai sisältökokonaisuus, joka on tyypillisesti televisio- tai radioohjelma. Palveluita ovat esimerkiksi myös ohjelmien lisätiedot ja pelit.

• Perusvastaanotin:

Vastaanotin, jossa on perustoiminnot digitaalisen television käyttämiseksi. Perusvastaanottimella voi katsella digitaalisia televisio-ohjelmia ja kuunnella digitaalisia radio-ohjelmia. Perusvastaanottimella viitataan yleensä digisovittimeen, jolloin voidaan puhua perussovittimesta tai perusboksista.

• RF-muunnin, RF-modulaattori:

Laite, joka muuntaa video- ja audiosignaalin radiotaajuiseen muotoon, jos vastaanottimessa ei ole scart-liitintä. Lyhenne RF tulee englannin kielen sanoista "radio frequency", radiotaajuus.

• Scart-liitin:

Liitin, jolla toteutetaan vastaanottimen ja näyttölaitteen välinen kuva- ja ääniliitäntä. Lisälaitteet, esimerkiksi digisovitin, video- tai DVD-laite, liitetään scart-liitäntään scart-liitosjohdon välityksellä. Scart on lyhenne ranskalaisen järjestön "Syndicat des Constructeurs d'Appareils Radiorécepteurs et Téléviseurs" -nimestä.

• Scart-liitosjohto:

Liitosjohto, jolla vastaanotin ja näyttölaite kytketään yhteen.

• Tallentava vastaanotin:

Vastaanotin, jolla voi tallentaa ohjelmia vastaanottimen lähetystavan tyypin mukaan. Tallentavassa vastaanottimessa on kiintolevy, joten esimerkiksi erillisiä videonauhoja ei tarvita. Mikäli tallentavassa vastaanottimessa on yksi viritin, voi sillä tallentaa vain sitä ohjelmaa, jota seurataan tallennuksen aikana. Mikäli virittimiä on kaksi, voi vastaanottimella tallentaa myös muuta kuin tallennushetkellä seurattavaa ohjelmaa. Tallentavissa vastaanottimissa on myös taukotallennustoiminto, eli meneillään olevan televisio-ohjelman katselun voi keskeyttää halutuksi ajaksi ja jatkaa katselua keskeytyneestä kohdasta myöhemmin. Tallentavista vastaanottimista käytetään myös lyhenteitä PVR ja DVR.

• Tekstitelevisio, teksti-TV:

Televisiokanavasta riippuvainen tekstinvälitys televisiolähetyksen yhteydessä. Perinteinen tekstitelevisio toimii sekä analogisessa, että digitaalisessa televisiossa. Tekstitelevision toteutustapa vaihtelee. MHP-vastaanottimissa toimii selailu- ja käyttöominaisuuksiltaan kehittyneempi digitaalinen tekstitelevisio, jolla voi selata esimerkiksi värikuvia ja taulukoita.

• Teräväpiirtotelevisio, teräväpiirto-tv, HDTV:

Televisio, jossa televisiolähetysten kuvan tarkkuus on huomattavasti parempi kuin perinteisissä televisiovastaanottimissa. Teräväpiirtotelevision kuvan tarkkuus eli resoluutio on noin kaksi kertaa tarkempi sekä pysty- että vaakatasossa perinteisiin televisioihin verrattuna. Jotta teräväpiirtotelevision kuvan laatu olisi parempi, myös ohjelman tuotannon ja lähetyksen pitää olla toteutettu teräväpiirtotekniikalla. Teräväpiirtolähetysten vastaanotto edellyttää HDTV-viritintä. Lyhenne HDTV tulee englannin kielen sanoista "high-definition television".

• Tilaustelevisio, tilaus-TV:

Palvelu, jonka avulla vastaanottimeen voidaan lähetysverkon kautta lähettää katsottavaksi käyttäjän tilaama ohjelma käyttäjän haluamaan aikaan.

• Tilaääni:

Monikanavaääni, jolla luodaan vaikutelma tilasta. Tilaäänen avulla esimerkiksi elokuvan ääneen saadaan tilan ja paikan tuntu, jolloin vaikkapa liikkuvan auton ääni saadaan kuulostamaan siltä, kuin se ajaisi katsojan ohi. Tilaääneen voidaan viitata myös englanninkielisillä ilmauksilla "Dolby Digital" ja "DTS" eli "digital theatre sound".

• Vastaanotin:

Laite, joka kykenee vastaanottamaan digitaalisia signaaleja, jonka avulla voi seurata digitaalisia lähetyksiä. Vastaanottimia ovat esimerkiksi integroitu digitaalinen televisio, digisovitin ja mobiilitelevisio. Vastaanottimien ominaisuudet vaihtelevat; niissä voi olla esimerkiksi tallennusmahdollisuus tai niillä voi käyttää tietyin edellytyksin ns. salattuja palveluja. Vastaanottimien ominaisuuksia voidaan muuttaa myös päivittämällä (ks. ohjelmistopäivitys).

Vastaanottimia on erilaisia signaalin lähetystavasta riippuen. Signaali voidaan jakaa maanpäällisen lähetysverkon kautta (DVB-T), kaapelin (DVB-C) tai satelliitin (DVB-S) välityksellä, näiden yhdistelmällä (yhdistelmäsovitin) tai mm. DVB-H-verkon välityksellä. Lisäksi on olemassa erillisiä PC- ja IPTV-vastaanottoon tarkoitettuja vastaanottimia (ks. PC- vastaanotin ja IPTV-vastaanotin).

• Viritin:

Vastaanottimen osa, jolla vastaanottotaajuus asetetaan vastaamaan haluttua kanavanippua. Vastaanottimessa voi olla useampi kuin yksi viritin. Viritin määrittelee sen, millä jakelutavalla lähetykset voidaan vastaanottaa. Jos vastaanottimessa on eri jakelutapojen virittimiä, sillä voi vastaanottaa lähetyksiä eri lähetysverkoista, esimerkiksi sekä maanpäällisen lähetysverkon että satelliittien kautta, vrt. yhdistelmäsovitin.

Mikäli tallentavassa vastaanottimessa on yksi viritin, voi sillä tallentaa vain sitä kanavanipun ohjelmaa, jota katsellaan tai kuunnellaan tallennuksen aikana. Mikäli virittimiä on kaksi, voi vastaanottimella tallentaa myös muuta kuin tallennushetkellä valittuna olevaa kanavanipun ohjelmaa. Tällaista viritintä kutsutaan kaksoisvirittimeksi. Tallentamiseen liittyvät toiminnot ovat vastaanotinkohtaisia.

• Yhdistelmäsovitin:

Digisovitin, joka ottaa vastaan signaaleja eri lähetysverkoista (combo-set-top-box). Yhdistelmäsovitin voi ottaa vastaan signaaleja sekä maanpäällisen lähetysverkon että satelliittien kautta.

Tekstitys

• CA-moduuli:

Lisälaite, joka tarvitaan salauksenpurkuun sellaisissa vastaanottimissa, joissa ei ole sisäänrakennettua salauksenpurkua. Lyhenne CA tulee englannin kielen sanoista "conditional access", ehdollinen pääsy.

• CI-liitäntä:

Vastaanottimen liitäntä, johon CA-moduuli voidaan kytkeä.

• Conax-salausjärjestelmä:

Norjalaisen Conax AS –yrityksen suunnittelema salausjärjestelmä. Conax-salausjärjestelmä on yleisesti Pohjoismaissa käytettävä järjestelmä, ja se on käytössä myös Suomessa.

• DVB-tekstitys:

DVB-standardin mukainen valinnainen tekstitys. DVB-tekstityksessä televisiokuva ja teksti liitetään yhteen vastaanottimessa.

• Kortinlukija, korttipaikka, ohjelmakorttipaikka:

Vastaanottimen osa, johon salauksenpurkukortti asetetaan.

• Maksu-TV -kortti:

Salauksenpurkukortti, joka mahdollistaa maksullisten kanavien katselun.

• Salauksenpurku:

Salatun tiedon avaaminen käytettävään muotoon.

• Salauksenpurkukortti, ohjelmakortti, kaapelikortti:

Salauksenpurkuun käytettävä toimikortti, jonka avulla saa näkyviin salattuja palveluja tai kanavia. Salauksenpurkukortti asetetaan vastaanottimen kortinlukijaan. Sen avulla saatavat palvelut ja kanavat voivat olla joko ilmaisia tai maksullisia. Eri operaattorit käyttävät eri nimityksiä salauksenpurkukorteista, kuten ohjelmakortti ja kaapelikortti.

• Salaus:

Tiedon muuttaminen sellaiseen muotoon, että se voidaan tulkita vain sopivalla salauksenpurkumenetelmällä.

• Televisiokuvaan liitettävä teksti:

Tekstitys voi olla jo alun perin osa televisiolähetystä. Se voidaan myös välittää tekstitelevision avulla, jolloin käyttäjä saa itse päättää sen liittämisestä televisiokuvaan. Tekstitys voidaan toteuttaa valinnaisena tekstityksenä tai perinteisenä kuvaan poltettuna tekstityksenä.

• Toimikortti:

Sirulla varustettu, pankkikorttia muistuttava kortti, jota käytetään vastaanottimen kortinlukijan avulla ensisijaisesti käyttäjän tunnistamiseen ja erilaisten palveluiden hyödyntämiseen. Toimikorttia voidaan käyttää esimerkiksi maksamiseen television välityksellä tai viestien salaamiseen ja avaamiseen.

• Valinnainen tekstitys:

Tekstitys, joka lähetetään erillään kuvasta ja äänestä, mikä mahdollistaa tekstityskielen valinnan tai tekstityksen pois jättämisen. Valinnaisessa tekstityksessä televisiokuva ja teksti liitetään yhteen vastaanottimessa.

• Äänitekstitys:

Tekstitys, jossa teksti tuotetaan synteettisenä puheena. Äänitekstityksen valinta tapahtuu vastaanottimessa kielivalinnan kautta, jossa kieleksi valitaan lähettäjän määrittelemä kieli. Suomessa äänitekstitys löytyy vastaanottimen kielivalikon kohdasta "hollanti".

Katso myös

• Kaapeli-TV
• Koti TV

---

Ohjeet